Uratarina ja tulevaisuuden suunnitelmat

16.06.2020

 Olen aina valtavan kiinnostunut muiden uratarinoista ja tänään jotenkin "heräsin" tähän aiheeseen, että en ole kirjoittanut sellaista vielä itse. Mielestäni ammatti kertoo ihmisestä valtavasti, joten tykkään usein puhua työelämästä ja siksi tulen täällä blogissanikin pohtimaan kosmetologin työelämää. Vaikka täällä blogin ja Instagramin puolella kutsun itseäni usein kosmetologiksi, olen tehnyt myös paljon kaikkea muuta täysin kauneusalasta poikkeavaa. Alla avaan hieman polkuani tähän päivään, sekä sitä, miltä tulevaisuuteni mahdollisesti näyttää.

Peruskoulun jälkeen opiskelin merkonomiksi, suuntautuen asiakaspalveluun ja markkinointiin. Olin kesätöissä sairaalassa sijaitsevassa kahvilassa ja jo silloin tiesin, että tulen tulevaisuudessa työskentelemään asiakaspalvelualalla. Syksyllä 2013 eteeni tuli kuitenkin ensimmäisen kerran tilanne, että työt olivat loppumassa, eikä seuraavaa työpaikkaa ollut tiedossa. En halunnut lähteä opiskelemaankaan, sillä olin juuri muuttanut asumaan yksin ja tiesin, etten halunnut muuttaa opintojen perässä. En ole myöskään koskaan nuorempana haaveillut korkeakoulututkinnosta, en tiedä miksi. Näin ilmoituksen apteekkiin haettavasta teknisen työntekijän paikasta. Hain ja minut valittiin yli 70 hakijan joukosta. Olin tuolloin 18-vuotias ja ajattelin, että olen apteekissa töissä vain sen aikaa, kunnes löydän jotain muuta hauskempaa työtä. Tykästyin kuitenkin työhön ja sain mahtavia työkavereita, enkä halunnutkaan lähteä. Aloin kuitenkin miettimään, milloin olisi hyvä aika opiskella unelmieni ammatti, eli kosmetologi. Apteekissa arki rullasi kivasti ja sain valtavasti kokemusta apteekkikosmetiikan puolelta. Kosmetiikan myyminen alkoi olla päivä päivältä helpompaa ja opin paljon itse tutkimalla erilaisista ihosairauksista. Hain kosmetologikouluun ja pääsin. Opiskelujen ohella en voinut enää työskennellä täyspäiväisesti, joten tein vuoroja apteekilla ainoastaan satunnaisesti iltaisin ja viikonloppuisin, sekä tietysti koulun loma-aikoina. Tein opiskeluaikana myös valtavasti muuta kosmetologin keikkahommaa, kuten esimerkiksi geelilakkauksia, kulmien ja ripsien värjäystä, tuote-esittelyjä, sekä olin kauneusmessuilla edustamassa kosmetiikkatuotteita. Olin mukana jos jonkinnäköisessä tapahtumassa ja tilaisuudessa siltä varalta, että löytäisin mahdollisimman paljon mielenkiintoisia juttuja tulevaisuuteen. Suostuin tuolloin myös kaikkiin kauneusalaan liittyviin työkeikkoihin, mitä minulle tarjottiin. 

Valmistumisen jälkeen olin hetken vähän hukassa työelämäni kanssa. Kosmetologikoulussa painotettiin oman hoitolan perustamista, mutta se ei tuntunut mitenkään oikealta itselleni, sillä en haaveillut sellaisesta kosmetologin työstä. Meille ei kuitenkaan koulussa kerrottu paljoakaan muista kosmetologin työllistymisvaihtoehdoista, joten en tiennyt, kiinnostiko kauneusala minua ollenkaan loppujen lopuksi. Tässä vaiheessa tuntui kuitenkin melko turhauttavalta, että olen edelleen samassa paikassa töissä, johon menin 18-vuotiaana nuorena tyttönä. En kuitenkaan halunnut perustaa omaa kauneushoitolaa, mutten tiennyt mitä muutakaan kosmetologina voisin tehdä.

Ajatttelin, ettei kauneudenhoitoala ole minua varten, joten irtisanouduin apteekista ja menin töihin henkilöstövuokrausyritykseen. En viihtynyt siellä kauaa ja aloin ensimmäistä kertaa miettimään omannäköisen uran rakentamista, joten aloin tehdä satunnaisia keikkahommia maistattajana miettien samalla, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä.

Loppuvuodesta 2018 päätin, että tarvitsen unelmieni eteen rahaa ja varmistuksen vielä siihen, etten todella halua 8-16 olevaa palkkatyötä. Hain pankkiin töihin ja minut valittiin. Työskentelin Turussa Osuuspankin taustatehtävissä vain noin puolen vuoden ajan. Tiesin koko ajan, etten tule olemaan tuossa työssä kauaa, sillä työmatkani oli pitkä, eikä rahoitusala ollut minulle mitenkään unelmien täyttymys. Työ pankissa antoi minulle paljon, mutta valitettavasti se myös otti paljon. Sain muun muassa uusia ystäviä, joiden kanssa olen vieläkin viikoittain tekemisissä. Ostimme myös asunnon Loimaalta ja päätimme asettua tänne. Etsin kuitenkin kokoajan töitä muualta ja yritin etsiä myös osa-aikaisia työpaikkoja. Löysin avoimen työpaikan Cubukselta, hain, ja taas pääsin. Tarkoitukseni oli perustaa yritys, sekä työskennellä samalla osa-aikaisena vaatemyyjänä.

Heti ensimmäisenä viikolla tykästyin todella vaatemyyjän työhön. Keskityin kunnolla työhöni, mutten ollutkaan valmis perustamaan yritystä, sillä sain eräänä päivänä puhelun, jossa minua pyydettiin tekemään sairaslomasijaisuutta Emotioniin. Olin aina halunnut työskennellä kosmetiikkamyyjänä, joten tottakai suostuin ja tein vuoroja Cubuksella ja Emotionilla. 2020 vuoden vaihteessa siirryin S-rymän kautta Sokokselle Raisioon.

Korona kuitenkin muutti Suomessa taloutta radikaalisti ja muutamassa viikossa tuli raju määrä lomautettuja palkansaajia ja minä olin yksi näistä. Kun kuulin lomautuksestani, tiesin heti, että tarvitsen jonkun projektin, jotta selviän. Olen tottunut aina tekemään montaa "projektia" yhtä aikaa ja siksi olenkin tehnyt viime vuodet muutamaakin osa-aikaista työtä samanaikaisesti. Perustin tämän blogin ajatellen, että haluaisin kirkastaa omia uratavoitteitani tulevaisuudessa blogini avulla. Tiesin jo valmiiksi, että tykkään kirjoittamisesta todella paljon, mutta halusin etsiä vielä tarkemmin sitä omaa kirjoitustyyliäni ja kohderyhmääni, siitä ajatuksesta syntyi Asiaa kauneudesta-sivusto

Tällä hetkellä olen palannut palkkatyöhöni vaatemyyjäksi ja pienen breikin jälkeen nautin siitä yhtä paljon kuin ensimmäisenäkin päivänä. Asiaa kauneudesta projektina on kasvanut nopeasti ja suunnittelen nykyään tulevaisuuttani ajatellen, että blogini tulee kulkemaan mukanani, mitä ikinä päätänkin tehdä.

Työelämässä olen ollut aina hyvin yrittäjähenkinen, vaikka olenkin toiminut aina palkkatyössä. Kuuntelin lomautukseni aikana paljon työelämään liittyviä äänikirjoja ja varsinkin Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirja sai minut ajattelemaan uudelleen oman yrityksen perustamista. Totesin kuitenkin, että jos päätän perustaa yrityksen, haluan tehdä sen kunnolla, joten aion ilmoittautua lokakuussa alkavaan Yrittäjän ammattitutkintoon, jotta saan vahvistusta yritysosaamiseeni. Korona kuitenkin todisti, että liian pitkälle ei aina kannata suunnitella elämäänsä, joten tällä hetkellä pisimmät urasunnitelmat sijoittuvat tämän vuoden loppuun. Vain aika näyttää, minkälainen ensi kesästä tulee talouden kannalta, joten en voi vielä suunnitella tulevan yritykseni kautta tekemiäni keikkoja, kun en tiedä esimerkiksi että minkälaiset säännöt ja lait Suomessa vallitsevat silloin.