Ulkonäkö työympäristössä

30.04.2020

Miltä töissä kuuluu näyttää? Vai onko sillä edes mitään väliä? Entä jos olen etätöissä, tajuaako työkaverit videopalaverissa, että minulla on yökkärihousut vielä jalassa?

Ihan super mielenkiintoinen aihe näin työelämästä ja ulkonäöstä kiinnostuneelle ihmiselle. Tuntuu, että tämä on jotenkin arka aihe ja mielestäni ärsyttävän usein siitä ei uskalleta puhua, ettei vain loukata ketään. Olen poukkoillut paljon eri työpaikoissa, joten olen myös nähnyt paljon ihmisten eri työlookkeja. Toiselle on ihan okei tulla töihin paidassa, johon on viime kesältä jäänyt vähän maalia ja tämän aamun hammastahnaa. Toiselle päivä ei aukene ellei ole siisti jakku päällä heti aamusta. Me olemme erilaisia ja niin on pukeutumisemmekin. 

Otetaan esimerkkinä toimistotyö. Riippuu tietysti paljon toimistosta ja alasta, mutta jokainen varmaan mieltää sen, miltä näyttää perinteinen toimistotyöntekijän look. Se voi olla farkut ja jakku, tai rento kauluspaita ja hame, tai siisti neule ja ohuet housut, saatte varmaan kiinni ajatuksesta jota haen. Olen itsekin työskennellyt muutamassakin eri toimistossa ja siellä työlook pukeutumisen kannalta on ollut hyvinkin erilaista. Työskennellessäni pankin toimistossa olin mukana vetämässä työryhmää, jonka tarkoituksena oli päättää toimiston yhteisistä pelisäännöistä. Koska kyseessä oli iso, ehkä hieman alle sadan hengen toimistotila, oli tärkeää, että työntekijöillä oli yhteiset säännöt. Yksi kohdista oli myös pukeutuminen. Pohdimme työryhmän kanssa tätä pitkään. Mikä on oikea pukeutumistyyli pankin toimistossa, jossa emme kuitenkaan ole suoraan näkyvillä asiakkaille? Päätimme yhdessä että kiellettyjen listalla on ainakin seuraavat:

  • Urheiluvaatteet (ei tulla juoksutrikoissa, eikä esim. urheilushortseissa toimistolle)
  • Liian paljastavat vaatteet (ei liian paljastavia kaula-aukkoja, eikä esimerkiksi liian lyhyitä hameita ilman sukkahousuja)
  • Ei rantavaatteita, vaikka ulkona olisikin kuuma. (eli ei bikinien yläosia näkyvissä, eikä miehillä uimashortseja)
  • Ei liian lyhyitä shortseja. (Caprit ja yli polven olevat shortsit miehillä on ok)

Vaikka luulisi, että näitä yllä olevia asuja kukaan ei laittaisi töihin, niin kuitenkin on käynyt. Näillä säännöillä pyrimme tekemään työympäristöstä kaikille mieluisan. Esimerkiksi kieltämällä liian paljastavat kaula-aukot vältettiin se, että ketään ei pahoita mieltänsä kollegan liian paljastavasta pukeutumistyylistä. Säännöt toimivat hyvin ja niistä ei tullut valittamista, ainakaan minun aikanani. Nykyisessä työssäni vaatekaupassa on myös tietynlainen pukeutuminen tärkeää. En laita viereisen vaateliikkeen vaatteita päälleni, vaan käytän aina töissä oman liikkeen vaatteita. Tämä on itselleni melko helppoa jo nykyään, sillä olen työskennellyt Cubuksella jo melkein vuoden, joten sieltä on tarttunut mukaani paljon erilaisia vaatteita. Asiakkaat katsovat todella usein myyjän vaatteita ja hakevat inspiraatiota ja nautin siitä, että minun työpaikkani on sellainen, johon saa ihan luvan kanssa pukeutua.

Mutta sitten päästään asiaan, onko sillä väliä minkä näköisenä saavut töihin? Oma mielipiteeni on se, että kyllä sillä on väliä. Meistä välittyy ensivaikutelma ulkokuoremme perusteella. Mielestäni sillä ei ole väliä käyttääkö meikkiä tai onko uudet hienot vaatteet päällä, vaan sillä, että tulee töihin aina siistinä ja puhtaana. Avokonttoriajoilta muistan elävästi sen, kun joku ei ollut taaskaan käynyt suihkussa ja hien haju levisi koko toimistoon. Muistan myös, kun kollegani tuli töihin niin, että hänellä oli puuroa melko paljon rinnuksillansa, sekä tukka likainen ja ulkovaatteetkin taisi olla kurassa. Kyseessä oli lapsiperheen äiti, joten annettakoon tämä anteeksi, mutta noin yleisellä tasolla olisi mielestäni ihanteellista, jos töihin tultaisiin puhtailla vaatteilla. Muistan myös kerran, kun asioin eräässä ruokakaupassa ja maksoin käteisellä ostokseni. Myyjä ojensi vaihtorahat minulle ja huomasin, että hänellä oli kynsien alla valtavasti jotain mustaa (luulen että multaa), sekä käsissä oli muutenkin jotain likaa siellä täällä. Hämmennyin niin, että tuo kerta on jäänyt ikuisesti mieleeni, vaikka siitä onkin jo monta vuotta aikaa.

Vaikka ulkonäön perusteella saa helposti tietynlaisen mielikuvan ihmisestä, pitää muistaa, että se ei kuitenkaan kerro totuutta luonteesta. Koen kuitenkin, että esimerkiksi tiettyihin tilanteisiin töissä on syytä pukeutua siistimmin. Viralliset palaverit ja esimerkiksi työhaastattelutilanteet ovat mielestäni sellaisia, joissa olisi syytä olla oman vaatekaapin siisteimmät yksilöt päällä.

Kerron erään esimerkin:

Kävin joskus aikoinaan työhaastattelussa ja kyseessä oli kauneudenhoitoalaan liittyvä työpaikka. Odotin haastattelua innoissani ja päätin, että pukeudun haastatteluun siististi, mutta en yliampuvasti. En laittanut jakkua, sillä se ei mielestäni sopinut yrityksen imagoon, mutta en myöskään laittanut neuletta, sillä sekään ei tuntunut tarpeeksi raikkaalta. Valitsin joskus alennusmyynnistä ostamani ohuen ja rennon kauluspaidan ja mustat kireät farkut. Se oli täydellinen valinta mielestäni. Meikkasin ihan tavallisen meikin (meikkivoide, puuteri, poskipuna, hieman vaaleaa luomiväriä), sekä tyyliini kuului silloin myöskin ripsienpidennykset. Kiharsin hiukseni rennosti kihartimella ja laitoin pienet korvikset korviin. Aikaa tähän kaikkeen kului noin 35 minuuttia. Saavuin haastatteluun ja siellä oli vastassa itse paikan naispuoleinen esimies. Hänellä oli jalassa legginssit ja iso t-paita, jossa oli jonkin yrityksen logo. Hänellä ei ollut meikkiä, eikä hän ollut pessyt hiuksiaan. Olin tutustunut yritykseen huolellisesti ennen haastattelua ja olin nähnyt paljon kuvia ja videoita tästä henkilöstä, joten tiesin, että tämä look ei ollut hänen tyylinsä edustavissa tehtävissä. Pakko sanoa suora mielipiteeni, että hämmennyin jopa hieman tilanteesta. Toisella haastattelijalla oli erittäin siistit vaatteet päällä ja hänen olemuksensa oli todella virallinen. En edelleenkään väitä, että se, miltä näyttää, kertoisi mitään ammattitaidosta. Minulle tuli kuitenkin sellainen olo, että en ollut tervetullut. Tuntui heti, että emme olleet tasavertaisia. Minä panostin 35 minuuttia siihen, että näytän pirteältä, raikkaalta ja kunnianhimoiselta, mutta tämä henkilö ei ollut tehnyt samoin. Tilanne olisi täysin toinen, jos en olisi googlannut yritystä ennen haastattelua, sillä en tietäisi minkä näköisiä ja tyylisiä ihmisiä minua olisi ollut vastassa. Ennakkoluuloni perusteella odotin erittäin huoliteltua päähenkilöä, mutta todellisuudessa hänen sen hetkinen tyylinsä oli samantapainen, mitä minulla on silloin kun olen todella kovassa flunssassa ja makaan sohvalla peiton alla nenäliinapaketin kanssa. En halua tällä esimerkkikirjoituksellani millään tapaa haukkua kyseistä henkilöä, vaan osoittaa kuinka erilaisia ihmisiä olemme. Ihailin yrityksen työtä ja brändiä ja koen edelleen, että he tekevät erittäin ammattimaista työtä. En kuitenkaan kiinnostunut yrityksestä niin paljoa, että olisin nähnyt itseni työskentelevän siellä, joten tämä tapaamisemme saattoi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi näiden henkilöiden kanssa. Koska en tutustunut yrityksen perustajaan haastattelun jälkeen paremmin, minulle jäi ainoastaan mielikuvani hänestä.

Ehostuksen ja meikkauksen suhteen mielipiteeni on se, että kenenkään ei tarvitse meikata ollakseen työssään vakuuttava tai ollakseen hyvä työkaveri. Keskustelimme tästä aiheesta kerran työkavereideni kanssa, kun työskentelin kosmetiikkamyyjänä Sokoksella. Olin lukenut aikaisempana päivänä kirjoituksen Facebookista, jossa puhuttiin siitä, onko kosmetiikkamyyjä itse vakuuttava, jos hänellä ei ole meikkiä. Pöyristyin jopa hieman, sillä osa kommentoijista oli sitä mieltä, että kosmetiikkamyyjällä on oltava räväkät meikit, jotta hän näyttää esimerkkiä asiakkaille ja viestii sillä olevansa taitava meikkaaja. Samaistun tähän tietysti sitten, kun kyseessä on esimerkiksi tietyn värikosmetiikkasarjan edustaja, mutta yleisellä tasolla kosmetiikkamyyjän ei mielestäni tarvitse meikata joka päivä räväkästi näyttääkseen uskottavalta. Suurin osa kollegoistani oli samaa mieltä. Tulimme siihen lopputulokseen, että tässäkin tapauksessa riittää, että näyttää siistiltä ja puhtaalta.

Itse en vain yksinkertaisesti osaa lähteä töihin, oli työpaikka mikä tahansa, ellen ole aamulla meikannut. Saan ehostuksesta voimaa päivään ja koen olevani virkeä. Hyvin usein ilman meikkiä oleskellessani oloni on ehkä vähän nuhjuinen, melkein kuin olisi krapula, vaikka siitä ei todellakaan ole kyse. Se vain kuuluu tyyliini ja kertoo minusta, tarkasta luonteestani, sekä kiinnostuksestani kosmetiikkaa kohtaan. 

VINKKI!

Jos kiinnostuit aiheesta, käy kuuntelemassa Suplasta Henk. Koht. podcastin jakso 8. Ulkonäkö ei ole vain oma asia.