Someloma ja burn out kuulumisia

07.04.2021

Heippa!

Olin jonkin aikaa poissa somesta, huomasitko? Itse ainakin huomasin että Instagram rankaisee poissaolijoita algoritmillä.

Ajattelin jo jokin aika sitten kirjoittavani tämän postauksen, mutta sitten ajattelin, että kuuluuko tämä aihe edes tänne, sillä tässä ei käsitellä kauneutta tai kosmetiikkaa? Päätin kuitenkin, että tottakai kuuluu, sillä haluan kertoa elämästäni sen rehellisessä muodossa.

Pidin vähän somelomaa, tai no kävin kyllä oman henkilökohtaisen Instagramini puolella kurkkimassa mitä tutuille kuuluu, mutta Asiaa kauneudesta sai luvan jäädä hetkeksi. Huomasin kuitenkin muutamina kertoina kun blogitilini puolella käväisin, että muutamista tyypeistä oli kuoriutunut melkoisia somehirmuja sillä aikaa. Pari tiliä jotka ovat olleet pieniä ja ihanan aitoja tilejä olivatkin muuttuneet vaikuttajamarkkinoinnin keskiöksi. Vähän petyin, sillä näistä tileistä oli kirjoittajan oma ääni kadonnut. Ne tyypit, joiden matkaa olen seurannut ja jotka ovat tuntuneet jo niin tutuilta tyypeiltä, on nyt niitä, jotka tekevät jokaisesta keksipaketista ja siivousliinasta kaupallisen yhteistyön. Heidän oma ääni huuhtoutui jonnekkin somen vallan puhaltaessa yli. Nyt tuntuu, että he yrittävät huutaa tilinsä läpi "Minä olen kyllä aitona itsenäni täällä!" Mutta kukaan ei enää kuule. Tiedän, että vaikuttajat elävät yhteistöillä, mutta se ei ole hyvä juttu jos tilin luonne muuttuu niin radikaalisti että oma persoona katoaa.

Se, että monet asiat ärsyttivät, johtui osittain myös burn outista. Itselleni, ikuiselle suorittajalle ja muiden miellyttäjälle, sille sosiaaliselle ja iloiselle tyypille ei tullut mieleenkään että voisin jonain päivänä kärsiä uupumuksesta. Osa tutuista ei sitä vieläkään ymmärrä, sillä olen huomannut, että joillekin se on edelleen niin vieras asia. Myönnän kyllä itsekin, että ennen burn out oli itsellenikin täysin tuntematon juttu ja luulen että jossain pienessä alitajunnassani oli ajatus, että loppuunpalaminen voi tulla silloin jos on esimerkiksi juristi tai kirurgi ja tekee vaikkapa yli 60h työviikkoja. En ajatellut sen olevan mahdollista tämmöisille tavallisille tyypeille, ellei sitten kärsi jostain mielenterveysongelmista. Koska itselläni ei ole kokemusta esimerkiksi masennuksesta tai muista mielenterveyden sairauksista, ajattelin, että minun on nyt jaksettava, koska ei ole mitään sairautta miksi en voisi jaksaa. Olen myös aina ollut sellainen ärsyttävän tunnollinen tyyppi työyhteisössä, joka ei jää sairaslomalle ellei ole vatsatauti tai 40 asteen kuume.

Osa tutuista on suhtautunut hyvinkin huolestuneesti ja sanonut huomanneensa että tämä on kohdallani ollut väistämättä edessä. Noh, nyt kun jälkeenpäin miettii, niin näinhän se on. Eikä siihen liity mitenkään tekemäni työn tuntimäärä, vaan lähinnä oma suhtautumiseni työelämään ja kova suorittajan ja onnistujan luonne.

Kävin lääkärissä testauttamassa rautavarastot ja muut vireystilaan vaikuttavat veriarvot, mutta niissä ei ollut mitään vikaa. Tavallaan olisin toivonut jopa raudanpuutosta, jotta olisin saanut helpon ja nopean selityksen tälle ololle. Lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että oireet johtuvat siitä että keho käy nyt vähän ylikierroksilla ja työhön liittyvät ajatukset ovat nyt liian kuormittuneita. En jäänyt sairaslomalle, sillä en koe nyt olevani sen tarpeessa. Olen mieleltäni kuitenkin iloinen, vähän väsynyt, mutta iloinen ja odottavainen ja koenkin, että paras "apu" omalla kohdallani on höllätä hieman arkea ja ottaa kunnolla aikaa vapaa-ajalla itselle. Saan olla todella kiitollinen, että olen saanut rakennettua työelämästäni mielenkiintoista ja nyt onkin sitten aika rakentaa myös vapaa-ajasta sellaista, että välillä ei malttaisi luopua siitä millään. Tähän asti se on ollut toisin päin monta vuotta, en ole malttanut kieltäytyä mistään työhön liittyvästä asiasta, sillä olen ollut liian kiinnostunut ja innoissaan.

Mieliala on ollut tosi hyvä, kaikkea uutta on luvassa ja olen niistä innoissani. Vireystila taas on ollut huono; aivot on käynnissä, mutta kroppa ei jaksa, lihakset ei enää palaudu, vanha välilevyn pullistuma on alkanut taas kahden vuoden tauon jälkeen vaivaamaan, muisti pätkii pahasti, aivosumu ottaa välillä vallan kun pitäisi keskittyä ja melkein joka päivä väsyttää. Kun yöunista tulee katkonaisia ja yölliset heräilyt liittyvät usein työelämässä tapahtuviin juttuihin, niin ei toisaalta mikään ihmekään kun vähän väsyttää.

Ajattelin jotenkin todella virheellisesti ennen, että burn outissa oleva tyyppi on sellainen sohvalla makaava pötkylä, joka ei saa mitään aikaiseksi, eikä käy suihkussa tai pese hampaita. Olin niin väärässä. Kun kuuntelin Eeva Kolun kirjan "Korkeintaan vähän väsynyt (eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä)" sain vähän vastauksia arkeeni. Sitten kuuntelin Liisa Uusitalo-Arolan kirjan "Uuvuksissa" ja sain vastauksen loppuihinkin mielessä olleisiin kysymyksiin. Tajusin, että kaikki ne fyysiset oireet joita olin kummastellut (aivosumu, muistiongelmat, lihassäryt, väsymys, korkea syke, uniongelmat, ruokahaluttomuus jne jne jne....) johtuvat siitä, että en ollut kuunnellut itseäni enkä kroppaani enää hetkeen. Järjestin myös itselleni komean kofeiini ja sokerikoukun ja aloin kärsimään usein päänsäryistä (joista en ole koskaan ennen kärsinyt). Huomasin myös olevani erityisen herkkä koville äänille tai valoille stressitilassa (kuulostaa oudolta mutta on kuulemma yleistä). Olen mennyt eteenpäin niin, miten minun on odotettu ja toivottu menevän. En ikinä ole uskonut mihinkään valaistumis tarinoihin, mutta nyt voin myöntää kokeneeni pienen heräämisen. Tuli myös vähän paha mieli kun aloin ajattelemaan, että mitenköhän ystäväni jaksavat minua kun en muista tapaamisia tai sitä mistä ollaan puhuttu tai että olen vieraillut heidän luonaan tiukan kalenteriaikataulun mukaan. Olen myös tajunnut, että omalla ylitunnollisuudellani olen myös pitänyt työkavereideni rimaa melko korkealla. Uskon, että omalla "minä en väsy koskaan" habituksellani olen myös luonut jonkinverran paineita muille työntekijöille jaksamisessa.

Jos miettii viimeisintä muutamaa kuukautta, niin onhan tässä nyt tapahtunut. Uusi työ apteekkikosmetologina ja koko alkustressi uuden apteekin perustamiseen liittyen, vastuualueiden kasvaminen, oman yrityksen perustaminen palkkatyön rinnalle, extratyö vaatekaupassa, remontti, koronarajoitukset, muutokset työpaikalla ja tähän kun lisätään se inhottava miellyttäjän luonne josta aiemmin mainitsin, niin soppa on valmis. Ainiin, ja nyt kun oikein muistelen, niin tein myös keikkahommia esillepanojen rakentajanakin, en kyllä oikein muista että miksi ihmeessä sellaiseen lähdin vaikka se kivaa olikin. Aina silloin kun minun olisi kuulunut vastata "Valitettavasti en ehdi" olen sen sijaan joka ikinen kerta vastannut "Joo, kyllä se onnistuu". Tämän lisäksi olen periaatteessa yksin pyörittänyt arkea, koska mieheni on tehnyt pitkiä työpäiviä.

Nyt pääsiäisenä minulle oli muodostunut palkkatyöstäni tavallaan vahingossa melkein viikon mittainen loma ja voi että kuinka se tulikaan tarpeeseen. Päivää ennen lomalle jäämistä työpaikallani kuitenkin tapahtui ikävä juttu, jonka takia myönnän että ensimmäiset pääsiäisen pyhät menivät työasioiden murehtimiseen. Sanotaanko, että ei ollut kovin otollinen aika jäädä lomalle, kun aivoissa oli kokoajan tunne, että jos olisin nyt paikalla, voisinko pelastaa tämän tilanteen?

Sitten kun kuitenkin maltoin levätä, löysin taas ihan uudenlaisen luovuuden, jota en eeds tiennyt olevan. Kehitin pääsiäisen aikana tämän "uudenlaisen luovuuden" avulla myös uuden projektin, josta olen todella innoissani. Tästä en voi kuitenkaan hiiskua vielä pitkään aikaan, sillä haluan rauhassa, ilman minkäälaisia paineita, kokeilla ja suunnitella, olisiko siinä ideaa jollekin uudelle liikeidealle.

Voi olla, että jossain vaiheessa jopa kaduttaa julkaista tämmöistä tekstiä, mutta koen sen nyt olevan paikoillaan kaiken "kosmetiikkahömpän" keskellä. Olen myös varma, että joku tuttu pohtii tätä lukiessaan, että "mitä tuo Henna nyt oikein selittää" tai "hakeeko se nyt vain huomiota" ja jokunen äiti-ihminenkin saattaa heittää ilmoille "odotappa vaan kun sinulla on lapsia" kortin, mutta päätin, että ei haittaa. Enää ei haittaa mitä muut ajattelevat tai puhuvat. :)

Tuossa ylhäällä olevassa kuvassa hymy on aitoa. Olen juuri käynyt taitavalla kampaajallani, palaan huomenna töihin loman jälkeen, olen saanut puuhastella kaikkea kivaa kotona ja saanut kodin tuntumaan taas maailman parhaalta paikalta, joten kaikki on nyt hyvin.